Huom. Vaihdoin simien puheen kirjakielelle, koska puhekielenä rupes kuulostaan ihan hirveen tönköltä. Ekaa osaa en kuitenkaan muuta. Nyt lukemaan! -->
--------------------------------------------------------------------------------------------
***
Kellertävä olento katseli pyörtynyttä Cindyä ja odotti hänen heräävän. Hän oli raahannut naisen sängylle makaamaan. Olento tunsi suurta haikeutta katsellessaan naista.
Silloin Cindy heräsi. Hän katsoi epäuskoisena edessään leijuvaa olentoa. Tuo olento oli täsmälleen hänen näköisensä. Tämän täytyi olla pahaa unta. Cindy yritti nipistää itseään hereille, mutta se ei auttanut.
Hän käveli olennon taakse ja tuijotti sitä ihmeissään. "Kuka sinä olet? Anteeksi, siis mikä sinä olet? Ja mitä teet minun talossani tähän aikaan yöstä?" Cindy kivahti kärttyisästi hieman pelkoa äänessään. "Pitääkö minun kutsua poliisit kotirauhan rikkomisesta?" hän jatkoi.
"Rauhoitu, tyttäreni. En tahdo sinulle pahaa", olento sanoi rauhallisella äänellä kääntyessään ympäri. "Siis... Mitä sinä sanoit...? Tyttäresi? Ei, et sinä ole äitini!" Cindy sanoi epävarmasti. "Voi, kyllä minä olen. Katso minua, olet täysin kopio minusta", olento vastasi tyynesti. Cindy tuijotti äitiään ja hänen hohtavia kasvojaan. "Mutta... Sinä et ole ihminen", Cindy mutisi. "En tietenkään ole! Etkä ole sinäkään. Tiedätkö, tulin kertomaan sinulle mikä sinä oikeasti olet", olento kertoi.
"Minä olen päivänsäde. Olen Auringon tytär. Sinä olet myös päivänsäde, et vain niin vahvasti kuin minä. Sinä et voi tulla minun maailmaani", säde kertoi. Cindyn ilme vaihtui epäuskoisesta kauhunsekaiseen. "Päivänsäde? Auringon säteilyä? Minä?" Cindy kyseli hermostuneesti. "Kyllä, mutta et Auringon säteilyä. Se on vain ihmisten keksimä selitys", säde jatkoi. "Minun velvollisuuteni on nyt kertoa sinulle tarinani, joka on myös sinun tarinasi", hän puhui.
"Kerran, kauan sitten, sisareni päivänsäteet jättivät minut jälkeensä. Minä muunnuin ihmismuotoon ja jäin jumiin tänne maapallolle. Eksyin metsään, mutta siellä minua vastaan tuli menninkäinen, isäsi. Me rakastuimme ensi silmäyksellä, ja hän tarjosi minulle yösijaa luolastaan. Jäin yöksi, mutta kävi niin, että tulin raskaaksi ihmismuodossa. En päässytkään maailmaani takaisin aamulla. Meni pari päivää, ja synnytin sinut ja veljesi. Minä en voinut enää jäädä maapallolle, joten minun täytyi jättää teidät isällesi. Kun palasin takaisin maailmaani, Aurinko langetti sinuun kirouksen rangaistukseksi minulle. Sinun on saatava lapsi, jolla on minun geenini. Hänen on taas saatava lapsi, jolla on geenini. Tämä jatkuu 10. sukupolveen asti. Merkkinä geeneistäni toimii hiustenvärisi. Sinun on valittava lapsistasi perijä, jonka täytyy jatkaa sukua. Kun 10. sukupolven perijä kasvaa täysi-ikäiseksi, pääsee hän takaisin maailmaani. Maailmani on ajaton paikka, paljon parempi kuin maapallo. Siellä ei kenelläkään ole huolia tai murheita. Jos teet niin kuin pyydän, minun ei tarvitse enää kärsiä. Kärsin joka sekunti, koska osa minua on sinussa. Kun viimeinen perijä pääsee maailmaani, minun, sinun eikä kenenkään enää tarvitse kärsiä, joten pyydän sinua tekemään tämän. Sinä et saa kertoa tästä kenellekkään, ainoastaan perijälle ja puolisollesi. Tiedän, että tämä muuttaa elämäsi, mutta toivon, että ymmärrät", säde kertoi.
Cindy tuijotti järkyttyneenä äitiään. "Siis, minun täytyy saada lapsi, jolla on samanväriset hiukset kuin minulla, enkä saa kertoa tästä muille? Muuten joudun kärsimään, niinkö?" hän sopersi. "Ymmärsit oikein. Uskotko sinä minua?" säde kysyi. "Tämä tuntuu ihan unelta, mutta silti kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen. Mutta miten voit todistaa, että todella olen päivänsäde?" Cindy vastasi. "Hiuksesi ovat kultaiset. Olet täysi kopio minusta. Tahdot kaikille hyvää, etkö? Tunnet joskus palavaa halua päästä koskettamaan Aurinkoa. Rakastat kesää ja Auringon lämpöä", säde selitti. "Tuo on kyllä totta... Mutta tässä tiedossa on paljon sulateltavaa", Cindy sanoi.
Säde halasi tytärtään. "Älä huoli, kaikki muuttuu ajan kanssa ihan luonnolliseksi, kun todella tajuat, mikä olet. Minun aikani täällä on lopussa, minun täytyy palata omaan maailmaani. Rakastan sinua, tyttäreni, ja toivon sinulle hyvää elämää", säde sanoi. "Kiitos... äiti, ehkä me tapaamme vielä", Cindy vastasi ja tunsi haikeuden sisällään. "Näkemiin, tyttäreni, muista mitä kerroin", säde sanoi hymyillen. Kirkas valo täytti huoneen, jonka jälkeen päivänsäde oli poissa.
Cindy rojahti sängylleen ajatusten pyöriessä hänen päässään. Miten hän voisi enää elää normaalisti, kun tiesi kuuluvansa toiseen maailmaan, olevansa aivan muuta kuin luuli? Miten hän voisi enää olla muiden ihmisten kanssa, kun ei saanut kertoa kenellekkään? Sinä yönä Cindy ei enää saanut unta.
***
Oli kulunut pari viikkoa yöllisestä keskustelusta. Nuo pari viikkoa Cindy oli keskittynyt täysin töihin ja työasioihin. Tuona aikana hän oli myös miettinyt todella paljon äitinsä sanoja ja edes jotenkin sisäistänyt ne tiedot. Ruokaa laittaessaan Cindy uppoutui täysin omiin oloihinsa.
Cindy myös tutkaili tähtiä ahkerasti teleskoopillaan, koska hän tiesi sen parantavan logiikan taitojaan, joita hän tarvitsi lääkärinurallaan.
Eräänä iltana töiden jälkeen Cindy tajusi, ettei ollut pitänyt mitään yhteyttä Lindaan pariin viikkoon. Olihan Linda sentään hänen hyvä ystävänsä! Hän päätti soittaa Lindalle ja kuuntelikin hieman epävarmana puhelimen tuuttausta. Lopulta Lindan pirteä ääni vastasi puhelimeen, ja Cindy huokaisi helpotuksesta.
"Anteeksi Linda, olen ollut hirveä ystävä, kun en ole pitänyt sinuun mitään yhteyttä! Minä olen keskittynyt vain töihin ja unohtanut sinut kokonaan!" Cindy selitti. "Hei ei se mitään, kyllä minä ymmärrän. Joskus pitää keskittyä töihin!" Linda vastasi. "Mitä sinulle muuten kuuluu?" Linda jatkoi. "Ihan hyvää, kai. Entä sinulle?" Cindy sanoi. Pian naiset jo juttelivat ja nauroivat niin kuin ennenkin.
Cindy oli saanut pomoltaan kirjan, jonka nimi oli "Elämän lahja". Se kertoi paljon lääkärintyöstä. Persephone lupasi harkita Cindylle ylennystä, jos hän lukisi kirjan. Cindy lukikin sitä melkein joka ilta, koska kirja oli oikeasti todella mielenkiintoinen.
Oli laiskottelupäivän aamu, ja Cindy mietti syödessään, mitä hän tekisi tänä päivänä. Yhtäkkiä hänen mieleensä putkahti uimarannan komistus, Teodor, joka oli antanut Cindylle puhelinnumeronsa. Muistaisikohan tuo enää häntä?
Cindy siivosi aamiaisensa ja kaivoi kännykkänsä ja Teodorin antaman lappusen esille. Hän epäröi hetken, mutta näpytteli sitten Teodorin numeron ja soitti. Hetken päästä Teodor vastasi.
"Hei Teodor! Täällä Cindy, se nainen rannalta. Muistatko minua?" Cindy kysyi. "Hei vain Cindy! Tottakai minä muistan! Miten voisin unohtaa niin kauniin simin?" Teodor vastasi flirttailevalla äänellä. "Ai, kiva, siis kiitos...", Cindy änkytti punastuen. "Minä vain ajattelin, että nyt kun on laiskottelupäivä, niin mitä jos tulisit kanssani kesäriehaan?" Cindy kysyi. "Oi, kuulostaa kivalta! Nähdäänkö nyt heti siellä?" Teodor sanoi. "Joo, minä tulen heti!" Cindy huikkasi ja sulki puhelimen. Perhoset lentelivät hänen vatsassaan.
Cindy odotteli riehassa hetken Teodoria, kunnes tuo ilmestyi paikalle. Hän oli pakahtua Teodorin ihanaan hymyyn... "No hei Cindy! Mitä kuuluu?" Teodor kysyi palauttaen Cindyn takaisin maan pinnalle. "Hyvää, on todella kaunis ilma. Entä sinulle?" Cindy kysyi. "Hyvää minullekin, varsinkin nyt, kun on hyvää seuraa", Teodor vastasi virnistäen.
Noilla kahdella synkkasi hyvin, ja pian he juttelivatkin jo kaikesta maan ja taivaan välillä. He ehtivät puhua noin tunnin, kunnes Teodorin oli lähdettävä töihin. Cindy jäi haikeana katselemaan Teodorin perään. Voi kuinka hän olikaan ihastunut!
Kun Teodor oli mennyt, Cindy keksi kutsua Lindan kesäriehaan. Naiset juttelivatkin iloisesti pitkään. Hetken päästä he huomasivat, että riehassa oli hodarinsyöntikisa, johon he päättivät osallistua.
"Häviäjä antaa sitten voittajalle 5 lipuketta!" Linda julisti. "No hyvä on. Oletko jo valmis häviämään?" Cindy kysyi virnistäen. "Hah, minun mahani on pohjaton!" Linda puolestaan väitti. Lopulta Linda voitti kilpailun, mikä jäi hieman harmittamaan Cindyä.
Cindylle tuli hodareista niin paha olo, ettei hän voinut pidätellä oksennusta. Cindy muisti äkkiä, ettei hän voinut syödä yhtään liikaa, tai oksennus tulisi. Linda nauroi makeasti Cindylle, kun hän kyykistyi keskelle puistoa.
Cindyn ehdotuksesta naiset kävivät vaihtamassa vaatteensa ja menivät pelaamaan jalkapalloa. He päättivät ottaa rankkarikisan, koska Cindy halusi saada lipukkeensa takaisin. Nauraen he potkivat palloa vuorotellen maaliin.
Cindy voitti kisan ja sai Lindalta lipukkeensa takaisin. "Jes! Minä voitin!" Cindy kiljui kikattaen kuin pieni lapsi. "Mutta nyt me olemme tasoissa", Linda huomautti naurahtaen Cindyn tuuletuksille. "No niin, mutta mitä jos kokeiltaisiin rullaluistelua? Sieltä saa kuulemma rullaluistimetkin lainaan", Cindy ehdotti. "Joo, mutta minä en ole kyllä yhtään hyvä siinä..." Linda mutisi. "Hei, en minäkään!" Cindy huikkasi naurahtaen.
Naiset juoksivat luisteluareenalle ja vetivät rullaluistimet jalkaansa. Kumpikaan ei meinannut pysyä pystyssä, kun he yrittivät kokeilla luistelua. He päättivätkin ensin yrittää yhdessä, joka sujui jo paljon paremmin.
Hetken päästä naiset jo luistelivat hienosti itsekseen pieniä horjahduksia lukuunottamatta. Heillä oli todella hauskaa yhdessä. Cindyä kumminkin vaivasi hieman outo tunne, ihan kuin joku tuijottaisi heitä. Cindy katseli ympäriinsä, kunnes huomasi jonkun naisen etäämpänä. Hän ei kuitenkaan viitsinyt välittää tuntemattomasta naisesta, koska olisi turhaa pilata päivä murehtimalla tuollaisia. Ehkä nainen oli vain yksinäinen.
Lindan täytyi lähteä, ja Cindy päätti myös suunnata kotiin. Hänellä oli ollut mahtava päivä. Ensin juttelua Teodorin kanssa, ja sitten koko loppupäivä Lindan kanssa. Kaiken lisäksi oli ollut ihana ilma. Cindy kömpi onnellisena ja väsyneenä sänkyynsä ja nukahti melkein heti.
Kesän viimeisinä päivinä Cindy ja Teodor tapasivat joka päivä. Puistosta oli tullut heille vakiopaikka nähdä. Auringon paistaessa he juttelivat milloin mistäkin. Cindy oli saanut myös tavata Teodorin tyttären, Palmira Medinan.
Vaikka Palmira ei ollut Cindyn oma lapsi, tunsi Cindy silti syvää rakkautta tuota pientä simiä kohtaan. Cindy pitikin hyvin paljon lapsista. Palmira kikatteli iloisesti Cindyn kutittaessa.
Teodor ja Cindy olivat lähentyneet sen verran, että he jo halailivat ja heittivät pientä flirttiä kehiin. Cindy tunsi sisällään, että hänen ihastuksensa ei olisi yksipuolista...
Puistossa Cindylle oli tullut juttelemaan myös Valerie Vidal, jolla oli kaksi Cindyn ikäistä poikaa, Sean ja Joel. He vaihtoivat pari sanaa, ja Cindy lupasi tulla juttelemaan naiselle, jos he törmäisivät joskus. Ja olihan aina mukava tuntea enemmän simejä!
Syksyn kunniaksi Cindy päätti hieman uudistaa tyyliään. Hän pysyi kuitenkin vaalensinisessä, koska se oli hänen lempivärinsä.
Teodor oli kutsunut Cindyn käymään kotiinsa. Pihalla hän tapasi Palmiran, joka oli varttunut lapseksi. He juttelivat hetken, kunnes Cindy muisti, että oli tullut tapaamaan Teodoria, eikä tämän tytärtä. Hän katseli Teodorin taloa, joka upea ja varmasti kallis. Teodorin täytyi olla aika rikas. Mutta ei Cindy silti ollut Teodorin rahojen perässä.
Cindy löysi Teodorin yläkerran olohuoneesta. Mies kaappasikin Cindyn heti lämpimään halaukseen. "Oli ikävä", Teodor kuiskasi halauksen lomasta. "Niin minullakin", Cindy vastasi. He juttelivat taas kerran kaikesta maan ja taivaan välillä, ja Cindystä tuntui, että hän oli löytänyt unelmiensa miehen.
Yhtäkkiä Cindyn mieleen putkahti ajatus. "Kuule Teodor, saanko tehdä yhden jutun?" Cindy kysyi virnistäen. "Mmm, riippuu, mikä se on", Teodor naurahti. "Mutta saat", hän lisäsi.
Cindy katsahti ensin ujosti maahan, kunnes painautui lähemmäs Teodoria ja painoi huulensa miehen lämpimille huulille.
-----------------------------------------------------------
Siinä oli tämä osa! Mitäs tykkäsitte? ;) Osassa oli kuvia 36 ja suurinpiirtein tuollainen tulee olemaan pituus jatkossakin. Omasta mielestä tää osa tuntui vähän tönköltä ja tylsältä, mutta ehkä oon vaan liian kriittinen itelleni... Mitä piditte alun kohtauksesta? Miten Cindy pääsee yli äitinsä kertomuksesta? Millaisilta Teodor ja Palmira vaikuttavat? Kuka oli tuijottava nainen ja tullaanko häntä näkemään vielä? Miten Teodor suhtautuu Cindyn suudelmaan? Olisi kiva, jos vastaisitte edes joihinkin noista. :) Sori, parissa kuvassa Cindyn kännykkä bugittaa... :D
